Aurinko, sade, aaltoja, tyyntä ja hieno päivä veneillä

Paratiisisaari

Sielua koskettavat paikat ympäristössä ovat ihmisten jälkien myötä käyneet aika harvinaisiksi, mutta tänään löysin yhden kauniin saaren. Ahmin sitä herkkää, vihreää kauneutta joka solullani. Vanhoja puita, pieniä saniaisia, vihreää sammalta jne.

Kiva ilmiö

Käväistiin tänään Kokkolassa ja matkalla onnistuin pyydystämään uudella lelulla kivan luonnonilmiön.

Ötökkä ihmetteli

Olin tänään kuvaamassa PR-kuvia työpailla. Kuinka ollakaan huomasin, että työtäni tarkkailtiin mikrotasolta.

Hellettä ja toukokuu

Harvoin sitä on lähdetty vesille hellettä pakoon toukokuussa, mutta tänään on sekin ihme koettu. Tuuli tosin puhalsi aika lämpimästi myös järvellä, nostattaen melkoisia aaltoja , joilla oli kiva ratsastaa. Samalla sain katsella miten sadekuurot valuivat eri puolilla järveä. Usman kanssa sentään vältyimme sateilta. Sitä siellä järvellä tuumailin, että missä mahtoivat muut veneilijät olla tällaisena hienona päivänä, sillä veneitä ei näkynyt kuin rannoille vedettyinä.

Saaressa

Manta tuulessa

Väitteet puuveneen erinomaisuudesta aallokossa osoittautuivat todenperäisiksi. Manta piti hyvin suuntansa aalloilla ja sitä oli mukava soutaa. Ranta-asukki jonka olin onnistunut houkuttelemaan mukaani, pitelemään vapaa puolestani, väitti, ettei omalla lasikuituveneellään olisi tohtinut lähteä tällä tuulella liikenteeseen (pientä liioittelun makua). Tosin siinä hetkessä olin ylpeä veneen omistaja. Venereissu venähti huomaamatta ja nyt on meikäläisellä soutupenkistä kipeä hiertymä paikassa, jota en viitsi sanoa ääneen.

Manta vesille

Tänään sain sitten oman elämäni ensimmäisen, soudettavan, puuveneen. Venepaikka on Lappajärven rannalla. Aikaisemmat kokemukseni puisista soutuveneistä ovat 60-luvun lopun ja 70 -luvun alusta, jolloin isälläni oli mielenkiintoinen harrastus. Hän keräsi vanhoja puisia soutuveneitä ja sijoitti niitä pitkin Lounais-Hämeen pieniä järviä. Jokakeväinen operaatio olikin, kun kävimme tarkistamassa loppuun käytettyjen veneiden kuntoa ja mietimme voiko niillä mennä vielä vesille. Parhaillaan veneitä taisi olla täysi tusina.

Nyt minä hankin aivan uuden puuveneen Kärnän veneveistämöltä, veneen nimeksi tuli Manta.

Lappajärvi eroaa melkoisesti pienistä hämäläisjärvistä joihin lapsuudessa olen tottunut. Tänään kun laskin Mantan ensimmäisen kerran vesille oli järvi erittäin lempeällä tuulella, siis lähes tyyni veden pinta ja aurinko lämmitti toukokuista päivää. Lapinkoira Usma ja Seita olivat mukana tällä neitsytmatkalla, kun kiersimme Vartiosaaren.